Tänään otin rennosti. Heti aamusta kirjoitin yhen kirjeen ja kävin laittamassa auton lämpenemään, sillä Pien mies oli pitkään halunut uutta kukkaa! Kyllä, KUKKAA! Hän kertoi minulle, että tarjouskaupassa on kolme kukkaa kympillä ja hän haluaa ainakin yhden – kahvikukan! Kysyin, että suunnitteleeko omavaraistaloutta kahvin suhteen? Lähdimme siis kukkaostoksille, missä meni KOLME tuntia, jumaliste ja kaikki rahat eikä piisannutkaan.
Ensin menimmekin kirpputorille, missä oli kamalasti ihmisiä ja viel enemmän tavaraa mutta ei sitten niin mitään ostettavaa. Sen verran on kerrottava, että minulla oli vain pankkikortti, ei siis yhtään käteistä mukana. Kun pääsimme tarjouskauppaan, ostimme kaikke, mitä tarvitsimme ja mitkä oli tarjouksessa. Kukkia kaikki kolme, sillä ajattelimme matkalla piipahtaa vanhempieni luona. Pakkasimme kukat kaikki lämpimästi sanomalehtiin ja autossa vielä peittelimme ne viltin alle. Nukkukaa hyvin 
Vanhempieni luona joimme kahvit ja kuuntelimme pikkasen kaikkea ja sit jo lähdimmekin pois. Ajoimme kaupungille ja päätimme käydä vielä uudestaan kahvilla, sillä minulla oli nälkä ja teki mieli jotain suolaista. Kun saimme auton parkkiin, ilmoitin Pienelle miehelle, että tarttee ensin käydä yhessä erikoisliikkeessä hakemassa minunlle mahajauhoja. Siellä sitten tuli ajatus hakea käteistä. Otin pikkasen ja olin katsovinaan, että tilille jäi rahaa…VIRHE! Menimme pahaa aavistamatta kauppaan, missä myytiin kenkiä ja ostimme Pienelle miehelle uudet kengät, koska niitä tarvittiin ja saatiin vielä tutun kauppaa alennusta. Kun olin kassalla, koitin maksaa pankkikortilla se ei sitten onnistunutkaan???? Tilillä ei ollutkaan katetta? Miksi ei? Koska olin taas katsonut väärin sen saldon 
No, Pienellä miehellä oli kotona ja kävimme hakemassa ja hän siis maksoi itse omat kenkänsä ja minun velkasaldoni kasvoi!
Kahvilla ei sitten käyty!
Kun pääsimme kotiin, nuoriso oli laittanut ruokaa, jeeee! Pien mies muutui puutarhuriksi ja viritti sanomalehdet esiin, kaikki kukkaruukkunsa ja alkoi istuttaa uusia kukkiaan. Katsoin silmät selälläni, kun poika loihti esiin laatikollisen kiviä! Oli ostanut vaivihkaa koristekiviä ja mullan päälle laittoi sanomalehtipalasia ja asetteli sitten kiviä päälle. Kun kasteli kukkia, ilmoitti minulle, että kasteluvedessä on sitten lannoitetta, johon minun ei sovi koskea. Hän tekee sitten tarvittaessa uutta. Lannoitteenkin oli ostanut omilla rahoillaan.
Minä sitten vaan seurasin puuhastelua kummastellen, että meidän Tarvinin puutarhuri alkaa jo herätä kevääseen
