Kyllä ne nyt vouhkaa kotitöistä, siis kuinka miehetkin niitä tekevät, enemmän kuin ennen. Miten sitä saa kiireisen lapsiperheen ajan riittämään, kun on niin paljon kaikkea tekemistä? Minä en ymmärrä, en millään?
Olen yli 12 vuotta pyörittänyt meidän lapsiperheen arkea eikä minulla ole ollut mitään ongelmia, siis ajan käytön kanssa. En ole nääntynyt minkään työtaakan alle, en ole stressaantunut. Hommat toimii, kulkee ihan omalla painollaan ja minulla on aikaa itsellenikin.
Miksi, siksi että en ole mikään piika, en ole lasteni palvelija! Olen aina hämmästellyt sitä, kuinka vanhemmat tekevät kaiken niiden pikkupilttien eteen, vaikka ne jo osaisivat itsekkin, siis osaisivat, jos niille annettaisiin mahdollisuus, opetettaisiin ja vaadittaisiin. Ehei, kun niin vaan on totuttu tekemään, että lapset saavat viettää lapsuuttaan ihan kaikessa rauhassa tietokoneella ja tv:n ääressä tms. Isi kuskaa joka paikkaan, ettei lapsi rasitu ja äiti häärää kaiken aikaa syömisten kanssa ja siivoo lasten jälkiä. Ei ihme, jos on tulee ajankäyttöongelmia.
No, kukin tavallaan. Olen välillä erittäin tyytyväinen siihen kun saan olla yksinvaltias. Olemme lasten kanssa perhe, joka jakaa kotityöt ja missä lapsilla on vastuu. Kyllä, se on joidenkin mielestä kauhuskenaario, mutta olkoon. Vastuu on asia, mikä on opittava. On osattava kantaa vastuu itsestä ja tekemisistään, hoidettava oma osuus. Niinpä lapset hoitavat osan kotitöistä, ei mitenkään herttaisesti vaan aina jupisten, mutta silti tekevät ne. He tiskaavat, imuroivat, käyvät kaupassa, laittavat ruokaa, siivoavat omat huoneensa, vaihtavat omat lakanansa ja tekevät kaikkea extraakin. Eilen Pien mies sulatti pakastimen! Se on yksi hänen lempihommistaan. Olisin saanut kuulla kunniani, jos olisin mennyt sen itse tekemään. Pelimies oli eilen aamuharkoissa. Minulla oli vapaapäivä ja olisin voinut hoitaa kuljetuksen, mutta poika meni pyörällä. Illalla kyllä heitti ilmaan mahdollisuuden siitä, että voisin kuljettaa, mutta ihan samalla lailla heitin, että minulla on vapaapäivä 
Niinpä hän meni pyörällä. Olin toki valimiudessa, että jos olisi vielä aamulla pyytänyt, olisin lähtenyt…
En voi missään kahvipöytäkeskusteluissa alkaa leppoisasti rupattelemaan siitä, kuinka en voi käsittää, miksi vanhemmat pitävät kuin hotellia, missä lapsilla on kaikki palvelut. Olen joskus kokeillut, ja heti kaikki superäidit kääntyvät katsomaan minua suorastaan halveksuvasti. Voi olla, että saan aikaiseksi traumaisia lapsia, mutta ainakaan vielä en ole huomannut merkkejä moisesta.
