Tekipä sitten mitä tahansa, aina saa kuulla, ettei se ollut minun vika? No, kenen sitten??? Naapurin, vanhempien, yhteiskunnan, olosuhteiden ja listaa voi jatkaa loputtomiin, mutta pääasia, ettei se ole minun vika!
Näin se on ja minua ottaa pattiin, että se on aika iso joukko, joka ei kanna mistään vastuuta, ei siis itsestäkään, saati omista virheistään. Maristaan ja itketään, ku kaikki on pielessä, mutta vika on aina jossain muussa ja muualla. Varmaan joku nykyajan luoma trendivika!
Minä en jaksa kuunnella sellaista. Jokainen voisi mennä itteensä ja miettiä, mitä on tehnyt, sillä yleensä se syyllinen löytyy tosi läheltä. Jopa media syyllistyy siihen, että kun joku ajaa kolarin, niin vikaa etsitään säätilasta kun se on siellä ratin takana.
Miksi sitä ei voi käsittää, että vika on siinä, omassa itsessä? Vai tuleeko siitä niin paha mieli? Se ei haittaa eikä siihen kuole, sillä jos tekee mokan, niin eikö se ole ihan normaalia, että siitä tulee paha mieli?
Muistan kerran, kun minun työmaallani tuli tuttu äiti lapsensa kanssa. Tämä pikkupiltti teki sellaista, että juuri selätti kaiken työni. Sanoin lapselle siitä, niin tämä pikkurinsessa alkoi muka itkeä ja eikös tämän äiti heti tyynnytellyt, että lapsi ei ole tehnyt mitään pahaa! Sisimmässäni huusin, että kyllä on! Hymyilin kuitenkin vinosti ja tein asiaa muuanne. Kiva kasvatusmetodi, että voi vaan kuvitella, millainen siitä lapsesta tulee isona.
Omia muksujani olen yrittänyt opettaa vastuuseen ja ainakin tähän mennessä olen onnistunut. Vaikkakin aikoinaan päviähoitotoimisto yritti vikistä minulle, ettei lapselle saa sälyttää vastuuta. Voi kiesus, miksei??? Sen “opin” vaikutukset ovatkin oikein hyvin jo nähtävissä.
