Hyvä saldo !

Viimeinen päivä tältä vuodelta! Jos katsastelen tätä vuotta, niin plussalle jään, niin kuin yleensä. Kaikin puolin olen nauttinut elämästä ja saanut kokea monia onnen hetkiä. Huolimatta siitä, että oli niitä panikoimishäiriötiloja tai ehkä juuri niidenkin takia, oli onnen hetket tosi upeita. Muuten olen saanut olla terve ja se on hieno juttu! Tapasin Prinssini, joka on kohdellut minua kuin prinsessaa, kuin koskaan ikinä kukaan toinen mies. Lapseni ovat tuottaneet minulle niin paljon iloa! Työni on ollut niin ihanaa ja olen saanut paljon aikaiseksi. Olen viettänyt aikaa ihanien ystävien kanssa, etenkin E on ollut helmi! Olen saanut enemmän kuin olisin ansainnut! Olen siis niin iloinen ja tyytyväinen, että jos ensi vuosi menisi jotakuinkin samalla lailla, olen tosi onnellinen ihminen!

Ps. Kuten huomata saattaa, niin huonoja asioita ei kannata muistella!

Upeeta Uutta Vuotta kaikille!

Kyllä paukkuu !

Uusi Vuosi käsillä! Jos meillä on kaksi poikaa, niin on ihan sanomattakin selvää, että rakettikaupoilla piti käydä. Olivat jo pitkään tehneet suunnitelmia, säästäneet rahaa ja tehneet rakettilistaa. Minun osuus oli olla kuskina ja ostaa ne raketit, heidän rahoillaan. Minä, joka en todellakaan ymmärrä niistä paukuista yhtään mitään, olin se, jolle ne paukut luovutettiin ja joka kantoi ne ulos kaupasta. Oikeasti, minä olisin kaikista pahin vaihtoehto käsittelemään niitä, mutta niin vaan sain kassilliset ruutia. Kotona tein rikoksen ja luovutin ne pamaukset pojille! Olen minä ostanut heille tähtisadetikkujakin ja ovat saaneet ihan omassa kädessä niitä poltella.Tulipa mieleen, että kun aikoinaan veljeni täytti 2v, niin otettiin oikein valokuv. Pojalla oli tähtisadetikku kädessä

Huomenna, jos Luoja suo, pojat menevät paukuttelmaan niitä pommeja. Juu, on heillä suojalasit. Kykyä ja taitoa käsitellä niitä pikkupaukkuja, enemmän kuin minulla. Ovat pienestä pitäen niitä joka uusi vuosi losauttaneet. Olen iskostanut heille sen, että niitä on käsiteltävä fiksusti ja siis varovaisesti, muutoin tulee tupen rapinat! Myös minulta

Viime vuonna katsoin, kun aikuiselle myytiin paukkuja. Aikuiselle miehelle, joka oli niin juubanderissa, ettei meinanut pystyssä pysyä! Juu, minusta se oli huomattavasti vaarallisempi rakettien käsittelijä kuin alaikäiset pojat. Päissään olevat isät, voi kiesus! Mutta, kun ne ovat täysikäisiä(hölmöjä!)

Eilen kävin Pienen miehen kanssa kaupassa. Hän kantoi minun sikspäkin kassalle, minä maksoin, poika pakkasi ja kantoi kotiin! Kukaan ei puuttunut! Vaan, raketteja minun oli kannettava….

Oikeesti, minua kaikkinainen holhous vituttaa!

Kurjuuden kurjuus !

Luinpa taas lehdestä juttua siitä, kuinka vanhemmilla on vaikeeta! Kuinka lapsiperheiden äidit oikein mittelevät, kenellä on kauheinta ja kurjinta! Miten lapset ovat kamalia ja kaikki on muutenkin päin persettä, niin ja vika on aina jossain muualla. Auta armias, minä en kestä tätä ruikuttajien aikaa. Toki ymmärrän, jos lapset ovat sairaita, mutta juuri muuten en. Minun ajatusmaailmaani ei mahdu, että millaista pitäisi olla, ettei olisi kurjaa??? Luulen, ettei sellaisilla olisi koskaan mikään hyvin?

Nykyaikana on kuitenkin kaikki kodinkoneet helpottamassa työtaakkaa(?). Ennen muinoin kun kannettiin puut ja vedet ja muutenkin oli oikeasti rankempaa ja silti pärjättiin. Lapsia oli lukumääräisesti enemmän ja silti pärjättiin. Nyt lapsia ei saa komentaa eikä oikeastaan millään lailla kurittaa, joten ei ihme, ettei niitten kanssa pärjää. Kaikki tehdään niin vaarattomiksi, ettei kukaan opi varomaan mitään. Joka kuhmusta tehdään numero.

Minä en halua kuunnella sitä tehtyä kurjuuden valitusta. Niin ja missään nimessä en suostu itse olemaan siinä kurjuudessa. Sitäkin on päälleni yritetty sälyttää, että “Kyllä sinulla on vaikeeta!”, “Miten kummassa sinä oikein jaksat?” En suostu! Minusta on ihan normaalia elämää, että välillä ollaan kovilla. Sehän vaan tarkoittaa sitä, että ollaan elossa ja taistellaan. Kun vaikeudet voitetaan, niin voittajan on helppo hymyillä. Yhtään vaikeuksistani en antaisi pois, sillä jokaisesta olen oppinut. Ainakin arvostamaan sitä hetkeä kun kaikki on taas hyvin. Hyviä hetkiä on vaikka kuinka paljon, mutta ne pitää vaan huomata.

Miksi lapsista on tehty riesa? Minulle lapset eivät ole koskaan ollet riesa vaan voimavara. On toki hetkiä, kun niitten kanssa on pinna piukahtanut, mutta se on ihan normaalia. Itse asiassa ulkopäin on se tullut, että lapset olisivat taakka. En suostu allekirjoittamaan moista. Niinpä lähdemme keväällä kaikki yhdessä ulkomaan reissulle. Olen saanut kuulla, että lomani menee ihan pilalle, kun on lapset mukana? Hah, ei varmasti. Olen eniten reissanut juuri lapsieni kanssa ja mikään ei ole mukavempaa.

Ei jaksa syödä!

Kaikki mährystää ruokaa! Uskomatonta, siis minusta, jolle syöminen on aina ollut vain sitä, että on pakko syödä pysyäkseen hengissä. Jouluna syödään sitten vieläkin enemmän? No, ei meillä. Aikoinaan minä aina laihduin jouluna, koska en tykkää mistään laatikoista, en rosollista ja kinkkuakaan ei voi loputtomiin vetää. Niin, ja minulle tulee paha olo, jos syö liikaa.

On meillä jouluksi ruokaa, sillai ihan normaalisti. Kukaan ei syö liikaa eikä etenkään vähän väliä. Kun ei vaan ymmärrä, miksi pitäisi syödä? Liikaa? Kaiken aikaa? Meillä on jokainen syöny aamupalaa kun on herännyt. Olen laittanut yhden lämpimän aterian joka päivä. Muuten kukin saa ottaa sitten halunsa mukaan, mitä tykkää.

Minua on aina kummastuttanut se, miksi jouluna saisi syödä yölläkin? Olen pahoillani, mutta syöminen ei oo oikein minun juttu. En ymmärrä hyvän päälle tai joo, makuni on hyvin yksinkertainen. On minullakin herkkuni… Minulla on neulamuikkuja, tönkkösuolattuja. Teen niistä voileivän ja hörppään olutta päälle. Lakkaa hiukomasta. Tytsä tykkää juustoista ja sille hommasin niitä. Pelimies on kinkun ystävä ja sai sen, sellaisen perinteisen. Pien mies tykkää kylmäsavulohesta. Nälässä ei olla oltu.

Meillä on ollut jouluna muuta tekemistä. Minä olen lukenut. Pien mies on leikkinyt. Pelimies on pelanut. Tytsä on ollut poikakaverinsa kanssa.

Ihanaa on se, kun ei ole oikein tarvinut tehdä mitään. Ei ole ollut aikatauluja. On saanut vain olla ja se on tullut niin tarpeeseen.

Huomisen saa vielä lorvia ja sitten onkin aika palata ruotuun!

Kukaan ei pilaa minun Joulua !

Minä se tykkään joulusta! En sillai himona vaan aika hillitysti. En ole superjouluihminen, joka huseeraa joulua jo heti juhannuksen jälkeen. Olen sellainen jouluihminen, jolle tulee hyvä mieli joulusta. Minusta on ihanaa toivottaa Hyvää Joulua. Minusta on ihanaa, kun minulle toivotetaan Hyvää Joulua. Välillä kun melkeinpä tuntematon ihminen ihan vilpittömästi toivottaa minulle jouluja, nousee ihan pala kurkkuun.

Joulu on lämmin ja kaunis. Pidän kaikista joulukoristeista ja valoista. Tykkään joululauluista ja joulumielestä. Pidän lahjoista, eniten niiden antamisesta. Tykkään paistaa kinkun ja laittaa vähän jouluruokia. En stressaa. En tee joulusiivousta. En juokse kaupoissa, koska en muulloinkaan shoppaile. Lasten kanssa ihan yhdessä ja erikseen ollaan joulua tehty.

Mikä harmittaa??? Valittaminen! Siis, kun ei olla jouluihmisiä! Ottaa pattiin taas kuunnella joululauluja! Kamalaa hössöttämistä! Sää on huono! Ei jaksa siivota! Ei oo rahaa ostaa lahjoja! Ja jos vaikka mitä! Hyvä, minusta ei ole kivaa kuunnella! Joulu on vain kerran vuodessa. Kyllä sen voisi vaikka vaan sietää? Olisko paljon?

Hyvää Joulua! Teillekin, jotka eivät sitä siedä

Kiirusta!

Nyt minulla pitelee haipakkata! Töitä ja viel lisätöitä eli talkoohommia. Joulukin tulossa ja sen valmistelut taitavat jäädä lasten kontolle. En vaan kerkee, ku oon lupautunut niin moneen. Jos sitten jouluna nukkuisi. Ainakin vähän. Ens viikolla on duunia joka päivä ja silti aion tavata Prinssini. Siitä en luovu. Ajan hitto, vaikka hornaan, mutta ihan pakko päästä hänen syliinsä. On päässy jotenkin kehittymään eräänlainen riippuvuussuhde! Ikinä en olisi uskonut, kun 8kk sitten hänen syliinsä ekaa kertaa lankesin, mitä tuleman pitää. Ei kyllä hänkään! Emme voineet kuvitellakaan, että juuttuisimme toisiimme niin, että on pakko jatkuvasti nähdä. Kuvittelimme, että jos vaan joskus silloin tällöin piteleisimme hauskaa. Haa, sitäkin toki, mutta että kyllästymättä

Voi olla, että en nyt ihan heti jouda/jaksa kirjoittaa, sillo huolehtiakseni siitä, että jaksan, minun on nukuttava. Pahinta on se, että valvon liikaa, niin sitten tulee sekavuuksia. Minä olen kuin pikkulapsi, mitä tulee unen suhteen. Tarvitsen unta! Muuten olenkin kohta ikäihminen Numeroissa, en muuten!

 

Nyt taas jaksaa….

Meni muutama päivä, etten kirjoittanut mitään! Kyllä, olen ok, itse asiassa erittäin hyvässä kunnossa. Olen elämäni vedossa

Palasin tänään aamupäivällä Prinssini sylistä ja kyllä on taas hymy herkässä. Eilen lähdin ajoissa töistä ja ajelin hänen luokseen ja kun pääsin hänen syliinsä, kaikki muu sulkeutui ympäriltäni. Juttelimme taas kaikkea ja tuntui siltä, kuin minulle ei voisi sattua mitään pahaa. Olin turvassa. Hänen voimakkaassa kaiken kattavassa sylissä on paikka, minne haluan aina takaisin. Kävimme ruokailemassa ja istuimme siellä kaksi tuntia. Katselimme televisiota sylikkäin ja taas puhuimme, asiaa ja “pehmosia”. Nukuimme ja minusta on niin ihana nukkua hänen otteessaan. Sain häneltä lahjan, jonka hän oli itse paketoinut ja se oli minusta liikuttavaa. Avaan sen vasta aattona… Tapaamme joulujen välissä.

Työmatkallakin kävin ja se oli nyt vuoden viimeinen. Töissä oli yks paska juttu, mutta en jaksa siitä nyt. Katsotaan, miten siinä käy, niin saatan jotain kertoakin. Nyt aion ottaa iisisti koko viikonlopun, lorvia hiukan ja tietysti teatteria. Niin, ja lasteni kanssa aikaa vietän!

Vapaus valita !

Minä olen polttanut tupakkaa! Juu, poltin 17 vuotta ja lopetin 17 vuotta sitten. Olen nyt ikään kuin kuivilla eli samalla viivalla niiden kanssa jotka eivät ole koskaan polttaneet. Minusta ei kuitenkaan tullut mitään tiukkapipoa tupakointiin ja sitä harrastaviin nähden. Minusta se on ihan jokaisen oma asia, polttaako vai eikö polta. Minua ei siis ole koskaan häirinnyt se, jos työkaverit käyvät tupakalla. Vastaan vain itsestäni. Vaan nyt ei saa kukaan käydä työaikana tupakalla!!! Siis, aivan omituista holhoamista, pikkasen neuvostoliittoa, siis niin kuin ihan perseestä. Kuka kestää nyt työkaveria, joka ei pääse tupakalle??? Uskomatonta! Kyllä nyt kaikki kukkahattutätit hykertelevät onnessaan. Ei aikuista ihmistä voi väkisin laittaa ruotuun! Niin, tai saman tien minusta viinan juonti tulisi kieltää. Enemmän minua häiritsee känninen kuin tupakoiva ihminen!

Pakko myöntää, että joissain tapauksissa tupakointi kyllä minuakin häiritsee. Jos joudun viettämään aikaa, jopa yön yli, hotellihuoneessa, missä toinen polttaa lähes kaiken hereilläoloaikansa…. Unet oli mitä sattuu ja kaikki, siis ihan kaikki vaatteet, haisivat sen yön jälkeen tupakalle! Kotiin tullessa huomasin, että keinoturkkini haisi ihan järkyttävälle, eikä sitä voi pestä Nyt olen roikottanut takkia parvekkeella ja luvannut itselleni, ettei toista sellaista tupakoinnin kyllästyttämää yötä tule! Niin, että tulee se minullakin seinä vastaan

Raitista ilmaa lähden hakemaan toisesta hotellista, mutta samasta kaupungista. Tiedän, että siellä voin vapaasti hengittää…

Valinta…

Olin reissullani… Lähdin eilen ja tapasin Vertin! Kyllä, ilta oli mukava, mutta olen sitä mieltä, että se tuskin tulee toistumaan. Ehkä minun oli tämä reissu tehtävä, että osaan tehdä valintani ja tiedän mitä teen, kenen kanssa tulen olemaan ja kuka on minulle tärkein.

Huolimatta siitä, että Vertti on kultainen ja ihana, niin Prinssin veroinen hän ei ole. Tiesin melko pian, että paikkani on Prinssi luona, vain ja ainoastaan hänen sylissään. Minulla ei, kumma kyllä, ole ollenkaan huono olla, päinvastoin, aika lailla levollinen olo siitä, että minulla on ikävä Prinssiä, ei Verttiä.

Vertin kanssa ei edes ollut puhetta seuraavasta tapaamisesta, vaikka meillä onkin yhteinen työjuttu vielä edessä. Prinssini kanssa olen jo viestitellyt ikävää. Kaipaa niin häntä, vaan kun meillä on niin paljon menoja, etenkin minä olen joka päivä kiinni, niin se ei ole helppoa. Silti, jokin pienikin tapaaminen olisi saatava järjestymään.

Nyt pyhitän aikani taas lapsille. Olen jo kuskaillut Tytsää ja hänen kavereitaan, käynyt Pienen miehen kanssa teatterissa ja vielä lähen Pelimiestä jä hänen kavereitaan kuskailee.
Hyvin menee!

Harmittaa !

Olen viime aikoina törmännyt jatkuvasti siihen, että ihmiset haukkuvat toisiaan. Siis ihan järestään!!! Olen sitä ennenkin aprikoinut, että miksi? Tuleeko siitä oikeasti niin hyvä mieli, että kannattaa solvata? Vikoja kaivetaan esiin, vaikka virkkuukoukulla. Mitään nettipalstaakaan ei voi lukea, kun ei tuu kuin paha mieli, sillä aina haukutaan joku!

Itsenäisyyspäivänä törmäsin siihen, että haukuttiin Tarja Halosta! Taidan olla aika yksinkertainen, mutta en ymmärrä sitäkään, että miksi? Mitä pahaa presidentti on tehnyt? Muistan jo pienenä, että minulle oli tärkeätä, että meillä on sellainen presidentti, joka ei aja maata sotatilaan. Niin paljon sai pienenä kuulla sodan kauheuksista.

On todella vaikea olla vaikkapa kahvipöytäkeskustelussa kun enemmistö alkaa mollata jotain. Jos yrittää sanoa puoltavan sanan, niin jää aivan varmasti toiseksi. Jos on hyväksyttävämpää haukkua kuin kehua, niin minusta se on todella huolestuttavaa. En voi sille mitään, että alan väkisinkin miettiä, että se joka haukkuu, niin kuvitteleeko hän itse olevansa niin paljon parempi???

Kaikkia ei voi miellyttää, mutta se nyt on ihan selviö. Niin ja en minäkään pidä kaikista, mutta ei se silti anna minulle oikeutta haukkumiseen. Jätän omaan arvoonsa. Toisesta ihmisesta pahaa puhuminen tekee huonon olon ja ajattelen niinkin, että miltä minusta tuntuisi, jos minusta sillai puhuttaisiin? Varmasti puhutaan, mutta onneksi en tiedä.

Silti, kun kuulen paskan jauhamista, menen pois ja kyllä minua jotenkin aina säälittää, miten hukassa sitä voi olla oman ittensä kanssa…